Mene edeltä kyllä se jää kantaa

rakastan
vihaan
itken
olen
elän
hengitän
laulan
nauran
kuolen
rakastan
ihastun
itken
kuolen
elän
itken
nauran
laulan
kirjoitan
laulan
luen
itken
kuolen
nauran
rakastan.
rakastan.
rakastan.
kuolen.

Suurempi vuoria, merta,se sellaiseksi kasvoi mun päässä.

Tuntuu kummalliselta.
Mä aion antaa sen kuolla
Minä en osaa enää kirjoittaa.
en enää anna sille tilaa hengittää
Sanat ovat kadonneet ja kaikki kuolee.
mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää.
Ja minä pelkään (tiedän).
Se on yhä minussa.
Paisun kuin pullataikina.


En enää tunnista itseäni tuosta.

Se tulee takaisin
Minä en halua sitä takaisin
Yritän huutaa itselleni,että eihän se ole normaalia

Ei todellakaan

Yritä vielä vähän,sitten sä olet hyvä

Nyt on valkeat seinät ja kukat ikkunalla.

mä en tienny miten pysähtyy,nauttii hetkestä
mieli teki oman nesteensä
juoksen karkuun tai juoksen perässä
aistit tylsinä mut hampaat veressä
vaikka yritin,ei aika pysähtynyt
viisareissa roikkumalla

Se haluaa takaisin

ja vetää minut mukaansa.

Pian minä uin taas syvissä vesissä

ja happi katoaa.

Ehkä tällä kertaa kaikki muuttuu oikeasti.

Sanot että sä et kuolemaa pelkää.

Kuuntele kuinka sieluni laulaa, outoja musisoi

Joka aamu jonka minä kykenen olemaan tekemättä sitä on askel kohti parempaa.
Tai niin minä toivoisin.
Jatkuvasti minä pakenen.
Ikävää.
Ja jotenkin minä arvasin,että se oli aivan liian täydellistä.
Minua pelottaa enemmän kuin koskaan.
Jos tämä onkin minun viimeinen kesäni.

Me elämme viimeistä kesää.

Ja vaikka ympärilläni on ihania ihmisiä,kaipaan sen kaikista mahdottomimman luokse.

Olen taitava luomaan kulissia ympärilleni.

Onnellisuutta.

Vihaan sitä,mikä minusta on tullut.
Enkä minä voi unohtaa.

Vie minut takaisin lapsuuden ensilumiin

En enää pääse minnekkään pakoon omia ajatuksiani.
Suutelen vääriä ihmisiä tuntematta mitään muuta, kuin ikävää hänen luokseen.
Minä revin piirrustuksia ja kirjeitä.
Ympärillä huutoa ja hapuilevia käsiä,
ja silti minä etsin sinua kaikkialta,ihmisten seasta,vastaantulevista kasvoista.
Juoksen päivien läpi ja toivon voivani unohtaa,pelkään kuolevani tähän tunteeseen kurkussa.
Luen liikaa kirjoja  (vääränlaisia kirjoja)
Maalaan,piirrän ja kirjoitan sieluani paperille,kankaille,väsyneisiin ranteisiin.
Ja minä en koskaan saa olla väsynyt.
Minun täytyy valvoa,saada asioita aikaan (niin kovin turhia ilman sinua)
Suihkussa minä hoen itselleni,että kaikki on loistavasti.
Ulkona aurinko,mutta sisällä sade ei vain lakkaa.
Ja minä haluan aina valua pois sateen mukana.

Se näyttää mulle pedon hampaat

Minä en enää tiedä,kenen ympärille kietoisin kylmät sormeni.
Haluaisin sulautua taustaan,jottei kukaan näkisi.
Kukaan ei saa nähdä minua.
Ja viikkoja sitten minä päätin kävellä suoraan takaisin pedon kitaan.
Antautua tunteelle ja olla taas haavoittuvainen.
Laskin tähdet kattoni läpi,juoksin keuhkot hajalle.
Silloin tunsi olevansa elossa.
Unissani minä uin mustissa vesissä ja sinä hymyilet aina vain enemmän.

Pakenen nälkäeuforiaan,ähkytajuttomuuteen,humalan iloisuuteen,kännisammumiseen,nikotiinipyörrytykseen,päättymättömälle pururadalle ja tyhjiin ihmissuhteisiin.Ja mulla on kiire,mä tahdon aina vain lisää.Mä haluan kiihkeästi pois,mutta mistä pois? Itsestäni? Minne?

Kuka se on kun huutaa

Hän juo liikaa,tupakoikin joskus.
Tai sellaista huhua betonilokeroiden välissä liikkuu.
"Miksi se itkee,jos kaikki on hyvin?"
Sen kyyneleet ovat mustia,koska voi luoja,sehän käyttää ihan liikaa ripsiväriä.
Kuiskauksia valumassa seinien lävitse.
"Minä kuulin,että se on yrittänyt itsemurhaa"
"Typerää huomionkerjäystä.Ja katsokaa nyt noita jälkiä käsivarsissa"
Tuuli kadottaa äänet katujen vilinään.
"Ehkä se oli oikeasti surullinen"
"Äh,eiväthän ne koskaan ole."
Ja katulamput sammuivat.

Nyt on valkeat seinät ja kukat ikkunalla

Koska sitä löytää oman paikkansa

Miksi vain sinä näät niin paljon paremmin kuin muut?

Hassua ja kummallista.
Ja sä nauratkin niin paljon paremmin kuin muut

Minä en enää jaksa. Mitään.

Ja miksi edes jaksaisin.

Hukuta minut silmiisi yönsinisiin.

Vihdoinkin veden kohina kadottaa huudot päässäni.
Ja hapen miltei loppuessa
minä vain huudan.

Salaisuuksia ympäröivän veden kuultavaksi.

Hänen  naurussaan oli kaikki maailman aurinko.
Ja minä aina mietin,kuulivatko muutkin sen?
Näkivätkö he sen kauniin ihmisen,jonka minä näin?
Vai oliko hän vain kasvo muiden joukossa,yhdentekevä.

Opeta minut uskomaan ihmeisiin

Itkin tänään bussissa,kun mietin omaa olemattomuuttani.
Ajatukset eivät jätä rauhaan edes veden alla.
Enkä pidä siitä,kun ei osaa enää itkeä ja ahdistus tuntuu kurkussa asti.
Voisin varmasti olla yksinäinen huoneessa,joka on täynnä ihmisiä.
Voitaisiinko me ihan oikeasti vain lähteä pois?

Satuja ei ole.Ei minulle eikä sinulle.

Tänään minä mietin,minne kuuluisin.
Ja taas alkoi satamaan.
Tuskimpa tulen koskaan löytämään vastausta.
Etsintä jatkuu ikuisesti.
Mutta rakas,kuka minut kantaa perille,kun en itse enää jaksa?
En löydä sanoja.En ole löytänyt enää vuosiin.

I'm way too deep to swim back up again

Vihaan kynsien katkeilua.
Ja sitä,että tämä on itseaiheutettua.Silti kaiken tämän keskelläkin tunnen olevani onnellisempi kuin aikoihin.Ihmeellistä.Ehkä tämä on sittenkin minun vuoteni.

Minulla on kamalan värinen takki.

Ja tänään on oikeastaan yksi maailman kauneimmista päivistä.

Sateen ja loskan seasta minä näen jo kesän.

Juoksin tänään yhdet kengistäni piloille.Ja ostin ystäväni kanssa kaupasta hyytelöä. Ja kiiwejä.
Hyytelö ei ole vaarallinen ruoka.Se on helppo.
Tänään minusta tuntuu,että kaikki päättyy vielä hyvin.Ja eilen eräs ihminen sai minut hymyilemään käytännössä tekemättä mitään erityistä.

Rakastan rutiinejani,mutta vihaan sitä,kun kadotan ne viikonloppuisin.Onneksi kohta on maanantai.

Helppo uhri

Se kynsii ihoa ja huutaa.
Miksi se päätti repiä juuri minun mieleni palasiksi.

Koteloita vatsassa

Silmät olivat suuret.Ei,pienet.

Keskikokoiset kai.
Eivät ne normeista poikenneet

mutta niissä oli koko maailma.

Metsät ja meret.
Kaikki mitä saattoi rakastaa.
Ja nauraessaan hän kuulosti linnulta.

Perhosten kuoriutuessa maailma pysähtyi hetkeksi.

oon hiljaisuus neljän hengen hississä

Tänään oli hyvä päivä.Kai.Ja huomenakin ehkä.Pohkeitani särkee ikävästi.

Kehon huutaessa apua,minä hukutin äänet kohisevaan veteen.
En minä sitä koskaan voittanut,unohdin vain.
Tämä päivä osoitti taas,kuinka vahvasti se on yhä minussa.Aina mielessä.
Ja pelottavinta on se,kuinka minä tavallaan ikävöin sitä.
Tein tyhmyyksiä tänään.

Pääsetkö irti peilistä?

Pieni nainen paiskoi kuppeja alas astiakaapista.
Punaista posliinia räsähti lattiaan.
Kupeissa oli narsissien kuvia.Tai olisi ollut,elleivät ne olisi tehneet tuttavuutta lattialautojen kanssa.
Harmaat silmät pysähtyivät kapeaan vaaleaan sormeen.Lasinsiru.
Kai se oli odotettavissakin.
Nainen hypähteli sirpaleiden yli.
Hän kiersi laastarin sormensa ympärille ja käveli ikkunalaudan luo.
Pihalla ei ollut ketään.Vain vesilammikot ja harmaat puut.
Nainen istahti ikkunalaudalle,laittoi ruskeat kiharansa kiinni ja sytytti tupakan.
"Voi typerys,miksi sinä hänet päästit menemään?"
No kun en minä vain enää rakastanut.
"Olet varmasti typerin ihminen,jonka tunnen"
Ei,rakastunut ihminen on typerä.

Minä olen typerä.Rakastunut.

Äiti,minä vihaan sitä,kun korviini menee vettä.

Minusta on tullut kamala.
Söin liikaa eilen.Söin liikaa tänään.Ja syön varmasti liikaa huomenakin.Enkä minä halua sormia kurkkuuni,eivätkä nekään halua sinne.

Kurkkuni on jo kipeä muutenkin.Enkä tiedä mistä se johtuu.Kevät tosin saa minut onneksi aina paremmalle tuulelle.Silti usein tuntuu,että minä itse olen pahin viholliseni.

maailma sormenpäissä

Lumpeenkukat kutittelivat selkärankaa,
taivaalla satoja tähtiä syttyi ja sammui.
Pieni lapsi luuli ensilumen tulevan avaruudesta,
ehkä enkelien höyheniä.

Vai oliko enää enkeleitäkään?

-3 kg

Ihanaa kun tuntuu kerrankin siltä,että elämä on lähtenyt jonkinlaiseen nousukiitoon.Tosin koulu väsyttää minua äärettömästi.Niin, ja talvi.Oikeastaan en ole koskaan pitänyt talvesta.Kaikki on kylmää ja kuollutta.
Oikeastaan minä järkytyin ajatellessani,kuinka minä todella kadotin itseni hänen takiaan.Hänestä minä en koskaan ollut kiinnostava ja jatkuvasti minä yritin kiinnostaa häntä.Nyt huomaan miettiväni miksi ihmeessä.
Tutustuin erääseen,joka sai minut ymmärtämään,että minä riitän omana itsenäni.Ei minun tarvitse muuttua kenenkään takia.Vein puolet vaatekaappini sisällöstä kirpputorille.Ne vaatteet eivät olleet minua.Tästä eteenpäin minä aion olla oma itseni.

Ja joka hetki on helpompi hengittää

Sun näkymätön

Parin viimeisen kuukauden aikana minä melkein kadotin itseni.

Nyt onneksi tuntuu siltä,että minä löydän itseäni taas kokoajan lisää.

Half asleep

Eilen oli todella mukavaa ja suloista.
Tänäänkin.
Kierolla tavalla tunnen itseni ehjemmäksi kuin ehkä koskaan.

apple bed

Päivittely on jäänyt hieman vähäiseksi lähiaikoina.Innostusta olisi kyllä ollut,mutta tietokoneeni on rikki.Tai siis näppäimistö on. Uutta odotellessa.

Sano minulle että elämä vasta alkaa.

On ollut kummallista nämä viime päivät.Tunnelmat ovat vaihdelleet ilosta suruun.Koska minä osaan luopua?
Ajattelin,että voisin lähiaikoina kun energiani riittävät tehdä vähän erilaisen postauksen.Sellaisen valokuvapainotteisen.Tai voisin esitellä huoneeni.En tiedä.Katsoo miltä tulee.
Koulu jokseenkin stressaa.Niin,ja eräs ihminen.
Mutta toinen ihminen on tehnyt minut iloiseksi.

Rakastuin lumihiutaleisiin

Ja mustikoihin.
<3

Se kuiskasi, ettei halua mennä rikki enää.

Kuuntelisitko perhosia kanssani?

Toisista pääsee irti
Joihinkin jää roikkumaan.

Sinä sanoit ettei kauneutta voi ostaa.Nauroin,sillä tiesin sen valheeksi.

"Alhainen hemoglobiini"
ahdistaa.
"Miksi viiltelet?"
kylmää.
"Oletko sinä kunnossa?"

voi tohtori,en ole ollut enää aikoihin.

-2 Kg

Vesikasveja

Vieläkään ei tunnu miltään,
vesi on sameaa.
Tunnen ainoastaan kuinka terävät hampaat repivät vaaleaa ihoa
ja minä huomaan vajoavani.
Oikeastaan olen vajonnut jo kauan aikaa sitten.
Luonut pimeästä merenpohjasta kodin itselleni ja sairaalle mielelleni.
Vesikasvit eivät enää irrota otettaan jaloistani ja terävistä ranteista.
Minun kuuluu jäädä tänne,näin on hyvä.
Pohjassa kyyneleetkin sekoittuvat suolaveteen.

Driving in your car I never never want to go home

Lupasin itselleni juuri jotain.Minä onnistun kesään mennessä.Varmasti.Jostain syystä olen nyt ehkä motivoituneempi kuin koskaan.Ehkä se on osittain sitä halua näyttää muille.Eniten teen tämän silti itseni takia.

Blue eyes don't lie.

Tänään oli oikeastaan mukavampi päivä kuin aikoihin.Kummallista.En oikeen tiedä mitä kirjoittaisin.Ei tavallaan tunnu miltään.

Hävitin ainoat avaimeni tänään.

Masennus on kai muotia nykyään.

Kuurankukkia

Se kai saa minut taas pian kiinni.
Upottaa terävät kynnet kalpeaan ihoon
ja kuiskailee etten ole hyvä,etten kelpaa.
Vakuuttelee,että riitän jos kuihdun näkymättömiin.
Ja minä tietysti uskon.
Juoksen kunnes jalkoihin sattuu,ja vielä sen jälkeenkin.
Toistan samoja pakonomaisia rutiineja päivästä toiseen.
Ja se kuiskaa,että kaikki on hyvin.
Minä hengitän jäätä.

what if i don't want to be saved

Oli mukavaa olla yksin kotona hetki tänään.Itkin ja huusin suihkussa.Siellä tuntuu ettei kukaan kuule.
Joskus haluaisin nukkua sinut pois minusta.Itkeä sinut kadoksiin.En tajua miksi ajattelen tätä vieläkin.Kuinka me (minä) ylipäätään annoimme tämän edetä tähän pisteeseen.Kuinka voikin olla eksyksissä,vaikka tietää tasan tarkkaan missä on?
Jatkuvasti toivon jonkun puhaltavan elämää väsyneille kasvoilleni.
Kyynelilläni olisi pelastettu maita kuivuudelta.
Silti sinä rakas,et edes huomannut myrskyä sisälläni.Kuinka paha minun oli (ja on) olla.
Lupasit,ettet unohtaisi.Minä kuitenkin tiedän,että unohdit jo kauan aikaa sitten.
Suhteemme tuhoaminen onnistui muutamissa minuuteissa.

Kerro mulle jotain rauhoittavaa joka aaveet karkoittaa,sano ettei ne saa mua ansoihinsa lankeamaan

Voi olla,että tätä tunnetta ei ollutkaan.
Minä loin sen päässäni.
Väsynyt sydän alkoi jättää lyöntejä väliin
ja veri kiersi suonissa hitaammin.
Kalpeat kasvoni näyttivät elottomilta sormien kylmetessä entisestään.
Kokoajan minä puristin rintaani kuiskaillen keuhkoilleni,että ne muistaisivat hengittää.
Ilma tuntui ohuelta vaikkei sitä ollutkaan.
Kaikkein pahinta oli hiljaisuus välillämme.
Liikennevaloissa etsin sinua turhaan katseellani.
Aloin väsyä tähän kaikkeen ja kipu pääni sisällä sai minut miltei sekoamaan.
Halusin huutaa,mutta kun avasin suuni en saanut aikaan minkäänlaista ääntä.
Minua pelotti.
Pelkäsin itseäni ja elämää.
Käperryin pieneksi sykkyräksi kevään tieltä sulavan lumen alle.

Häpeä pieksee rintaa,ei henkeä saa

Selkärankani värisee
ja tunnen veren kohinan korvissa asti.
Rintalastaa painaa tieto siitä,miten kaikki saattaa päättyä.
Syviä hengenvetoja ja kasvava ahdistus.
Tunnen pelon varpaissani asti.
Tiedän,ettei pitäisi eksyä varjoihin
ja silti
hymyilin tänään linja-autossa tuntemattomalle.
Koskaan ei tiedä mitä huomena tapahtuu,
se juuri saa minut jaksamaan.
Kamalaa ajatella,etten riitä itsenäni.
Koska saan olla vain minä.
Eikä luovu mistään vaikkei henkeä saa.

You're so cold but you feel alive

Uusin iltasuunnitelmani.En lähde tänään mihinkään.Koulun alkaminen ahdistaa.Joskus sitä haluaisi vain olla omissa oloissaan.Toisaalta näen onneksi muutamia hyvin tärkeitä ihmisiä.Odotan jo lauantaita,koska silloin muutama ystäväni tulee kai meille.Tänään olen ehtinyt itkeä,nauraa ja pettyä itseeni.
En pidä talvesta laisinkaan.En ole kai koskaan pitänyt.
Ikävöin sinisiä perhosia.

Pimeä onni

Minun tuli jälleen ikävä sitä yhtä kesää.Olin taas kerran hajalla ja sekaisin (koskapa en) kun eräs parhaista ystävistäni löysi tiensä elämääni.Vietin hänen kanssaan sinä kesänä valtavasti aikaa.Ja juhannuksen.
Me kävimme yöllä tupakalla mummoni pihalla olevassa pienessä teltassa ja nauroimme.Otimme valokuvia ihan typeristä asioista.Katselimme kerran elokuvia koko yön ja aamuyöllä saimme kaikenlaisia hupsuja ajatuksia.Muutaman kerran me suutelimme.Kumpikaan meistä ei tuntunut tietävän oliko se edes oikein.Emme me silloin välittäneet.Oikeastaan emme välittäneet yhtikäs mistään.Poltimme pilveä hänen talonsa nurkalla ettei hänen isänsä huomaisi.Juhannusyönä me kävelimme pellonreunaa käsi kädessä ja keinuimme niin kovaa,että isäni puuhun kiinnittämä lasten keinu meni rikki.Syksyllä hän lähti forssaan opiskelemaan emmekä me enää nähneet.Silti sinä jouluna posti toi minulle kauniin korun häneltä.En välitä vaikka se olisi ollut kuinka halpa.Mukana tulleessa kortissa luki: 'En unohda sua koskaan,aurinkolapsi'. Silti me emme koskaan seurustelleet.Kai se oli vain sellaista ihmisen ikävää toisen luo.
Jäädään kahdestaan.

yksinäisten huutoja

Minä en enää jaksa edes uskoa sitä ongelmaksi.Ei se ole ongelma,vain minä.Turvonnut kurkku,kylmät sormet ja vatsahapot.Olen oppinut elämään sen kanssa.Se on oppinut elämään minussa.
Hän soitti aamulla.Hetken aikaa olin toiveikas ja iloinen.
Joskus haluaisin vain pakoon tätä todellisuutta.Jonnekkin kauas.Pois.

Sano ettei meitä ole

Haluaisin tehdä jotain hiuksilleni.Toivon myös,että ne kasvaisivat nopeammin.Kate Nashin hiukset ovat ehkä maailman ihanimmat.

You Me At Six - Always Attract

If it hurts this much then it must be love

Sairaan kaunis maailma.

Tuntuu kummalliselta kun ei tunnu oikeastaan miltään.

Muiden kanssa en halua mä sopia,en yhteen enkä riitoja.

Inhottavaa kun sinä tulet mieleeni pienistäkin asioista.Luulen olevani kunnossa ja unohtanut.Sitten joku asia tuo sinut mieleeni ja vajoan taas täysin pohjalle.Oikeastaan tiedän ettet edes ansaitse sitä.En voi itselleni oikeastaan mitään.Kaiken lisäksi luulin päässeeni eroon pienestä itsetuhoisuudestani mutta mitä vielä.Olen säälittävä.Miksi en osaa päästää irti.Lähes koko päivä on ollut muutenkin ahdistava ja sekava.

Sitä mitä koitin sussa koskettaa,tajusin ei oo olemassakaan.

Kummallista,että heti kun luulen sinun menneen kauemmas ja minun unohtaneen edes vähän,se ei olekaan niin.Viime kuukausien aikana olen käynyt enemmän elokuvissa kuin koko viime vuotena.Hassua."Projektini" on alkanut hyvin,ainakin omasta mielestäni.
Tosin ihmissuhde asiat ovat alkaneet mennä kummallisiksi.En oikeastaan enää itsekään tiedä mitä tunnen ja ketä/keitä kohtaan.Tai haluaisinko edes tuntea.Jotenkin sellainen olo,että haluaisin vain olla yksin juuri nyt.

You really need to want it.

Perhosia katseessasi.

Toivoin todella,että olisit voinut antaa anteeksi
ja tulla takaisin.
Silti pakkasit kaikki tavarasi ja lähdit.
Viikkoja katselin puhelintani pölyn hitaasti peittäessä sitä.
Unohdin itseni niiden viikkojen aikana.
Minun oli jatkuvasti kylmä,
enkä oikeastaan ollut enää edes kiinnostunut löytämään itseäni uudestaan.
Miksi ihmiset muistavat vasta,kun joku katoaa?

Elämän parhaat hetket olivat ne,jolloin unohdin itseni.

Kävin tänään katsomassa elokuvan Love and other drugs ja itkin.Jostain syystä Jake Gyllenhaal on aina ollut yksi suosikkinäyttelijöistäni.Aamupäivällä kävin myös kirjastossa lukemassa.Huomiseksikin voisi kehittää jotain tekemistä.En halua jäädä yksin itseni ja ajatusteni kanssa.
Ajattelin myös yrittää saada jonkinlaisen tekstin aikaiseksi.Haluaisin tatuoinnin.Ja tiedän jopa millaisen.Täytyisi vaan saada aikaiseksi jotain ja mennä hankkimaan se.

Pelasta minut jos sinulla on aikaa

Tänään on ollut kummallinen päivä.En oikeen tiedä mitä pitäisi ajatella.Mistään.Tosin erään ystäväni seura sai minut unohtamaan hetkeksi.Huomena menen hänen kanssaan elokuviin.Ehkä unohdan jopa vähän lisää.Huomasin hirveän monien asioiden ja sanojen sotkevan ja hämmentävän minua nykyään.En tiedä alkaako tämä taas pian tuntua viime talvelta.Silloin hukutin kaiken pahan oloni juomiseen ja muuhun sekoiluun.Ongelmanani oli se,että rakastin unohtaa.Alkoholi auttoi siinä.Halusin myös olla täysin tunnekuollut ja onnistuinkin siinä hyvin sen talven aikana.Sitten tuli kesä,ja asiat alkoivat mennä taas vielä enemmän kummallisiksi.Nyt tuntuu vähän siltä,kuin olisin taas siinä pisteessä,josta alunperin lähdin nousemaan ylöspäin.Pohjalla.Ja oikeastaan en edes tiedä haittaako se.Kai minä jotenkin olen tottunut ajatukseen,että sinne minä kuulun.Odottelen ja välillä joku nostaa minut.Silti palaan aina takaisin.
Et ole kysynyt kuulumisiani tänään(kään)

Kukaan ei täällä tiedä paremmasta

Nukuin yhteen asti.Tai en tiedä nukuinko.Näin joka tapauksessa koko yön sekavia unia ainakin hänestä.Kävin (aamu)yöllä lenkillä ja ajattelin asioita.Pian ajattelin lähteä etsimään jonkinlaista elämää ja unohtamaan.
Mukavaa sunnuntaita.

Miksi vain mahdottoman kanssa uskoo rakkauden mahdolliseksi

Minä haluaisin kadota jonnekin ja oppia unohtamaan.Haluaisin osata laulaa,piirtää,kirjoittaa ja tanssia.Olisi ihanaa osata tehdä jotain kaunista.Istuin tänään kylmän suihkun alla kun en jaksanut tehdä muutakaan.Toivoin veden kohinan peittävän ajatukseni.Viime päivinä olen puhunut niin paljon,etten edes tiedä mitä tekisin.Itken jatkuvasti ja mikään ei tunnu miltään.Kun tapasimme,en uskonut,että olisi näin työlästä saada sinut katoamaan minusta.(mutta enhän minä koskaan uskonut joutuvani luopumaan) Vaikutit niin erilaiselta.En osaa tehdä enää mitään.Eilen kaikessa tuntui olevan järkeä ja merkitystä.Ainakin sen häviävän hetken kun katselin sinun nukkuvan.Minä tiedän,että on vaikeaa luopua.Silti pidän kiinni liian kovaa.Aamulla herätessäni olisin vain halunnut huomata kaiken olevan kuin ennenkin.Voisiko niin tapahtua? Ja miksi unohtamisen pitää olla niin kovin vaikeaa? Minä otan ihmissuhteet niin kovin vakavasti.Luotan ja takerrun vääriin ihmisiin.Olet yksi niistä ihmisistä,jotka haluan löytää aina uudelleen.Haluan rakastua sinuun uudelleen.Pelkään sinun katoavan.Oikeasti.Enkä kestäisi sitä.Silti tuntuu,että olet kokoajan vain kauempana.Ja mä yritän pitää tästä kaikesta kiinni vaikken jaksaisikaan.Et varmasti edes huomaa pahaa oloani.Kaikki ei todellakaan ole hyvin.Tiedän (toivon) tämän menevän ohi.Minua pelottaa ajatella kauan minä vielä joudun muistamaan.Ja miksi kaikki muistuttaa sinusta? Haluaisin maata lattialla niin kauan,että kun nousisin asiat olisivatkin kunnossa.Toivoisin sinun auttavan minua tässä.Tämä tilanne vie minusta kaikki voimat.Ajattelen oikeasti usein viestejä joita lähetit silloin joskus.Ja niitä hetkiä kun kaikki oli hyvin.Kun saatoit soittaa kouluviikolla ja pyytää minua luoksesi yöksi.Minulla oli aina jotain mitä odottaa.Näkemisesi riitti onnellisuuteen.
Kulta,eihän meitä koskaan ollutkaan.
Kuinka tämä onkin niin vaikeaa.En tiedä olenko koskaan ollut rakastunut,mutta sinun kanssasi olisin voinut kuvitella sen tapahtuvan.Minä olisin niin halunnut.Haluan takaisin sen turvallisen olon,joka minulla oli kanssasi.Yritän unohtaa,jotta muillakin olisi helppoa.Välillä toivon,että olisit kohdellut minua huonosti.Olisi helpompaa päästää irti.En minä halua rajoittaa elämääsi.Haluan jutella kanssasi kuten ennenkin.
Tää kuulostaa hölmöltä,mutta sanon sen kuitenkin;mä uskon että satuja on olemassa oikeesti.
En minä halua unohtaa.Haluan saada kaiken takaisin.Sitten olisin todella onnellinen.Outoa,että onnistuit herättämään näinkin voimakkaita tunteita minussa vaikka et kai edes oikeasti välittänyt.Tai enhän minä sitä tiedä.En tiedä laisinkaan mitä ajattelet kaikesta.Haluaisin,että kertoisit minulle itsestäsi ja ajatuksistasi.Jotenkin vihaan sitä ihmissuhteen tuomaa vastuuta.Ja sitä pettymisen mahdollisuutta.Myös se,että kaikki päättyneet suhteeni ovat noudattaneet lähes samaa kaavaa satuttaa.Minä olen aina se joka on eksyksissä ja hajalla.
Paetaan ennen kesää.
Koskakohan minä löydän arvoiseni ihmisen? Toivon,että se olisit sinä.En osaa sanoa miksi.Sinä tunnu(i)t oikealta.Toivon tämän menevän ohi.Itseni takia.Mutta tavallaan en vain halua sen menevän ohi.Minulla on sekavampi olo kuin aikoihin.Miksi aloin silloin syksyllä yhtäkkiä pitää sinusta niin paljon? Saattoiko se johtua pitkistä keskusteluistamme? Ja miksi juuri sinä? Olisinhan voinut istua kenen tahansa viereen englannin kurssilla.Miten sinusta tulikin yksi niistä jonka haluaisin pitää mukanani loppuun asti.Muistan kun nauroin syksyllä ajatukselle siitä,että minulla olisi normaali parisuhde.En ole ollut ikinä hyvä näissä asioissa.Kun ihastuin sinuun ajattelin ensin olla kertomatta sitä.Halusin säilyttää ystävyytemme.En kuitenkaan kyennyt siihen.Miksi sanoit rakas jos et oikeasti tarkoittanut sitä.Odotin englannintunteja aina innolla koska sinä olit parinani.Odotan sitä aamua kun itkeminen ei enää tunnu miltään.
Kaikki on vielä mahdollista
Koulussa odotin vain sinun näkemistäsi.Sanoin ystävälleni meidän olevan liian erilaisia.Nyt olen alkanut huomata meidän olevan sittenkin melko samanlaisia.Oletko sinä huomannut? Kanssasi juttelu piristää päiviäni liikaa.10.10. kirjoitin päiväkirjaani;olisi hauskaa jos tästä tulisi jotain mukavaa ja kaunista.
En halua,että meille käy nyt niinkuin minulle ja entiselleni.Eron jälkeenkin hän oli pitkään paras ystäväni jolle saatoin kertoa aivan kaiken.Sitten hän vain yhtäkkiä katosi.En pidä siitä kun ihmisiä menee rikki.
25.10.2010."Olen valtavan onnellinen,sillä minulla on hänet<3"
Aamuisin olin maailman onnellisin kun hän kääntyi ja otti minut kainaloonsa.Vaikeaa uskoa kun hän sanoi vian olevan hänessä,ei minussa.Jokin päässäni sanoi että luota.Rukoilin ettei mitään tapahtuisi.Olin niin kovin sokea kokoajan.Olisimpa osannut avata suuni aikaisemmin.Minulta jäi niin paljon sanomatta.
23.11.2010. Minä putosin.Jälleen.
Vuosi sitten vihasin sanaa rakkaus.Ja vihasin koko tunnetta.Kaipaan kesää ja sitä tunnetta kun voi puhua tuntikausia ja aika kuluu liian nopeasti.
Suhteemme loppuvaiheilla makasin lattialla ja mietin miten tähän oli tultu.Vastausta en ole keksinyt vieläkään.Suhteeseen tarvitaan kaksi,rakas.Silti meillä (oliko meitä edes) olin vain minä.
Koita unohtaa ne asiat jotka sua öisin valvottaa
En pidä siitä,kun vieläkin iltaisin tavan vuoksi valvon ja odotan viestiä sinulta.Nyt minä todella tarvitsisin sinua.Vaikka nukuin sinussa kiinni viime yönä,tunsin silti olevani niin kovin kaukana.
Kaikkein vaikeinta on luottaa mutta ilman sitä ei mitään saa.

Älä luovu mistään.

Viimeistään ensi viikolla minä aion yrittää aloittaa alusta.Elämisen.Mä en jaksa enää esittää ja olla puhumatta ja padota kaikkea sisälleni.Yritän puhua.Ja olla kuten minusta parhaalta tuntuu.Itkeä julkisesti jos haluan.Tosin nyt kun olen aika suoraan kertonut ajatuksiani ihmiset ympärilläni ovat suhtautuneet jotenkin tympeästi.Tosin ihania poikkeuksiakin löytyy.Kuten A ja B<3(ei,kaikkien ei kuulu ymmärtää tätä,mutta toivon että te ymmärrätte)

Ensimmäistä kertaa hän ei tuntenut mitään.

Minusta tuntuu että olen pilannut aivan kaiken.Jos voisin kääntää aikaa taaksepäin ja jättää joitain asioita tekemättä.Miksi sinä olet niin kovin välinpitämätön?
Muistan kun sanoit minulle kerran,että on helpompaa kun ei vaan jaksa välittää.Samana päivänä sanoit myös minun olevan yhdentekevä.En ymmärrä kuinka ylipäätään annoin asian vain olla.En minä koskaan sanonut vastaan sinulle.Saati että olisin puolustanut itseäni.Minä vain hymyilin vaikken olisi edes halunnut.Vieressäsi nukkuminen sai minut tuntemaan itseni ehjäksi.Nukkuessa kaikki on hyvin.Voin unohtaa kaikki nämä ikävät ajatukset.Unohtaa sinut.

Paetaan autolla lähdetään nyt etsimään jotain potkua tähän elämään.

Sormiani kylmää ja mietin miltä tuntuisi hukkua.Minusta tuntuu,että tukehdun.Eillinen oli outo päivä.
(minua pelottaa elää)
Tuntuu etten hallitse itseäni enää ollenkaan.Minkään suhteen.Kuinka sekaisin ja hukassa ihminen voikaan lopulta olla.Tämä kaikki on minulle ehkä liikaa.Mietin ajatteletko sinä ikinä näitä samoja asioita.Et nimittäin vaikuta siltä.Kaikki meni taas niin nopeasti aivan liian sekaiseksi ja kummalliseksi.On ihanaa tietää,että minulla on ystäviä tukemassa.Silti olen liian tottunut olemaan yksin ajatuksieni kanssa.