Selkärankani värisee
ja tunnen veren kohinan korvissa asti.
Rintalastaa painaa tieto siitä,miten kaikki saattaa päättyä.
Syviä hengenvetoja ja kasvava ahdistus.
Tunnen pelon varpaissani asti.
Tiedän,ettei pitäisi eksyä varjoihin
ja silti
hymyilin tänään linja-autossa tuntemattomalle.
Koskaan ei tiedä mitä huomena tapahtuu,
se juuri saa minut jaksamaan.
Kamalaa ajatella,etten riitä itsenäni.
Koska saan olla vain minä.
Eikä luovu mistään vaikkei henkeä saa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti