Minä seurustelen.
Outoa.

Kukaan ei voi enää viedä minusta värejä

mutta syksy tuntuu vievän minusta voimat täysin.En millään jaksaisi seistä omin jaloin ja minua paleltaa.
Silti kaiken tämän syksyn harmauden keskellä olen onnellinen,koska minulla on kuitenkin sinut.

Eilen

oli suloista.

Piiloudun sinulta.

Jätän niin paljon asioita kertomatta eikä kukaan näe ajatuksiani.
Joskus toivon löytäväni ihmisen,jolle voisin oikeasti kertoa ihan kaiken itsestäni.
Sen,että pelkään suunnattomasti yksin jäämistä ja kuolemaa, ja että minulla on kamala ikävä isääni. Haluaisin puhua myös ongelmastani,joka on roikkunut mukanani melkein kaksi vuotta.En uskalla myöntää sitä ääneen edes yksin.En halua uskoa.
Kumpa joku jaksaisi kuunnella tarinan jokaisesta arvestani ja siitä miksi ne peittävät minua.
Isä soitti meille usein ultra bra:ta kun olimme pieniä. Siksi minä salaa rakastan kuunnella sitä nykyään.
Haluaisin nukahtaa jonkun valvoessa vierelläni,koska silloin nukkuminen on turvallista. Vihaan yksin nukahtamista. Se on vaikeaa. Nyt minulla on ihminen,joka voisi olla minun pelastukseni. Haluan silti ensin tutustua häneen. Enkä oikeastaan tiedä,onko hän minun enkelini.Toivottavasti. Entiseni kertoi tänään minulle jotain,mikä olisi vuosi sitten saanut minut hyppimään riemusta mutta tänään se ei tuntunut oikeastaan miltään. Aloin miettiä koska minusta tuli tällainen.Kauan halusin olla meistä se tunteeton,joka ei välitä.Ja nyt minä varmaankin olen. Se tuntuu oudolta.

call it off

Pakopaikkani suunnittelu tekee minut erittäin onnelliseksi.
Enää vähän aikaa muuttoon ja pitäisi pakata. Tuntuu silti oudolta jättää nykyinen huoneeni,kotini.
En tiedä totunko ikinä kaupungin vilinään ja siihen,että en voi enää katsella sumuisia viljapeltoja aamuisin.
Ja tähdet,niitä tulen myös kaipaamaan. Kaupungin öinen tähtitaivas ei ole mitään tähän verrattuna.Eihän kaupungissa edes näe tähtiä kunnolla. keittiömme seinät,joille on kuiskattu niin monia salaisuuksia,huoneeni,joka on nähnyt niin monet itkuni. Maalasin huoneeni itse. Ja oikeastaan rakastan huonettani. Pian täytyy kuitenkin ottaa valokuvat seiniltä,pakata vaatteet laatikoihin. Huoneestani tulee jonkun muun turvapaikka.

..antaisit vajota pohjaan,anna mun vajota pohjaan.

Ensirakkauteni jätettyä minut puhuin eniten vihaamalleni ihmiselle tunteistani
Ja katsellessani marraskuun uuvuttamien ihmisten kasvoja tunsin sydämeni käpertyvän entistä pienemmäksi
Kotona nukuin tuntikausia pienessä nojatuolissani ja laskin hyviä päiviä joita meillä on ollut
pääsin laskuissani viiteen.

Eilen oli kummallinen päivä.
Olin hirveän onnellinen,mutta illalla itkin valtavasti. Enkä edes oikeastaan tiedä miksi.

I know that you make my dreams come true.

We were exploding anyway.

En ole kertonut sinulle kaikkea itsestäni. Minulla on salaisuuksia, joita kukaan ei tule koskaan kuulemaan. Et edes sinä. Haluan silti,että tämä menee hyvin. Ole kiltti ja anna sen mennä hyvin.
Eihän se ole paljoa pyydetty.
Tänään satoi ensilumi, joka ei kuitenkaan jäänyt maahan.
Olen kaivannut puhdasta lunta peittämään alleen kaiken kamalan. Salaisuudet,epämiellyttävät tunteet,kuolleet lehdet.
(joskus toivon sen peittävän minutkin)
Talvisin käteni ja varpaani ovat tavallistakin kylmemmät,vaikka ovathan ne kesälläkin.
Talvi on kauniin värinen.
Minun uudesta huoneestani tulee valkoinen. Hankin sinne valkoisen lintuhäkin. Rakennan huoneesta turvapaikan,jonne vain minä pääsen. Siitä tulee minun pakokeinoni. Ja kun pakkasta on liikaa,ja ikkunaruutuihinkin on liian kylmä piirtää,minä taittelen paperilintuja eikä kukaan löydä minua.

Katso linnut, ne eivät ole hyvin.

Inhottava sää. Ja motivaatiokin aikalailla nollaluokkaa.

(onneksi minulla on kontrolli,pakokeino)


Varpaita palelee jo nyt, vaikka olenkin sisällä.

I'm alive

Tulin kovin onnelliseksi kun sinä löysit tiesi elämääni.
Nyt minä toivon,että myös pysyisit osana sitä.
Me voisimme olla niin paljon enemmänkin.
(ja ehkä vielä joskus olemme)

Ihanaa huomata,kuinka tästä syksystä on tulossa erityisen kaunis.

Päivä oli erittäin mukava ja minä olen ihastunut. Eihän tässä näin pitänyt käydä.Luulin aina olevani se,joka pärjää yksin eikä tarvitse ketään lähelleen. Silti nyt toivon, että saisin hänet.

Haluaisin kuvailemaan, mutta ei ole kameraa. Kaiken tämän onnellisuuden keskellä ajattelen silti, miksi se on minussa?
Miksi minun mielessäni ja kehonkuvassani on jotakin vikaa?

Toivon ettei alkais sataa taas kesken kaiken.

Päivä on ainakin tähän asti näyttänyt ällistyttävän harmaalta.
Pian sataa jo varmasti lunta.
Ihmisetkään eivät enää masennu harmaan syksyn vuoksi.
(ja minä vain odotan,että näkisin sinut)

Rakastan kylmiä sormenpäitäni.

Uskomatonta, kuinka kaikki alkoi vain siitä yhdestä kerrasta.
Nyt lopettaminen tuntuu jo mahdottomalta. (enkä edes haluaisi)

Pidän hänen hymystään.

I'll use that voice that you find annoyin'

Tämä päivä on ollut kaiken kaikkiaan erittäin väsyttävä.Vihaan lähestyvää maanantaita,mutta rakastan silti toistuvia rutiineja.