Minä kirjoitin kauniita runoja toivoen,että pitäisit niistä ja ne saisivat sinut hymyilemään.
Tai ainakin minä yritin. Kuitenkin syksyn tultua sä lähdit.
Minä jäin yksin,mutta tällä kertaa se ei tuntunut pahalta.Sain olla vapaa.
En koskaan halunnut olla kenenkään omaisuutta.
Halusin vain pitää hauskaa,vaikka usein hauskuus tarkoittikin minulle liikaa alkoholia,naurua ja itkua.
Tosin enää en oikeastaan itke.
Ehkä en enää ole oma itseni.
Enkä koskaan arvannut,että minä olisin meistä se, joka on sekaisin ja hukkuu epävarmuuteen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
