maanantai 15. helmikuuta 2010

Sinun lähdettyäsi minun sisimpäni jäätyi.
Sydän lakkasi pumppaamasta lämmintä verta kylmenneisiin raajoihini.
Silmät kuin lasia, tyhjät ja ilmeettömät.
Rakas, missä taivas oikeastaan on?
Makasin lattialla tuntikausia pölyn hitaasti peittäessä minua
ja tiistaina huomasin hehkulamppuni sammuneen.
Pimeyden laskiessa tunsin oloni jollain hyvin oudolla tavalla turvalliseksi.
Pimeys kietoi minut sisälleen. Tunsin olevani kotona.
Näin minä lopulta kadotin itseni.