Kuka se on kun huutaa

Hän juo liikaa,tupakoikin joskus.
Tai sellaista huhua betonilokeroiden välissä liikkuu.
"Miksi se itkee,jos kaikki on hyvin?"
Sen kyyneleet ovat mustia,koska voi luoja,sehän käyttää ihan liikaa ripsiväriä.
Kuiskauksia valumassa seinien lävitse.
"Minä kuulin,että se on yrittänyt itsemurhaa"
"Typerää huomionkerjäystä.Ja katsokaa nyt noita jälkiä käsivarsissa"
Tuuli kadottaa äänet katujen vilinään.
"Ehkä se oli oikeasti surullinen"
"Äh,eiväthän ne koskaan ole."
Ja katulamput sammuivat.

Nyt on valkeat seinät ja kukat ikkunalla

Koska sitä löytää oman paikkansa

Miksi vain sinä näät niin paljon paremmin kuin muut?

Hassua ja kummallista.
Ja sä nauratkin niin paljon paremmin kuin muut

Minä en enää jaksa. Mitään.

Ja miksi edes jaksaisin.

Hukuta minut silmiisi yönsinisiin.

Vihdoinkin veden kohina kadottaa huudot päässäni.
Ja hapen miltei loppuessa
minä vain huudan.

Salaisuuksia ympäröivän veden kuultavaksi.

Hänen  naurussaan oli kaikki maailman aurinko.
Ja minä aina mietin,kuulivatko muutkin sen?
Näkivätkö he sen kauniin ihmisen,jonka minä näin?
Vai oliko hän vain kasvo muiden joukossa,yhdentekevä.

Opeta minut uskomaan ihmeisiin

Itkin tänään bussissa,kun mietin omaa olemattomuuttani.
Ajatukset eivät jätä rauhaan edes veden alla.
Enkä pidä siitä,kun ei osaa enää itkeä ja ahdistus tuntuu kurkussa asti.
Voisin varmasti olla yksinäinen huoneessa,joka on täynnä ihmisiä.
Voitaisiinko me ihan oikeasti vain lähteä pois?

Satuja ei ole.Ei minulle eikä sinulle.

Tänään minä mietin,minne kuuluisin.
Ja taas alkoi satamaan.
Tuskimpa tulen koskaan löytämään vastausta.
Etsintä jatkuu ikuisesti.
Mutta rakas,kuka minut kantaa perille,kun en itse enää jaksa?
En löydä sanoja.En ole löytänyt enää vuosiin.

I'm way too deep to swim back up again

Vihaan kynsien katkeilua.
Ja sitä,että tämä on itseaiheutettua.Silti kaiken tämän keskelläkin tunnen olevani onnellisempi kuin aikoihin.Ihmeellistä.Ehkä tämä on sittenkin minun vuoteni.

Minulla on kamalan värinen takki.

Ja tänään on oikeastaan yksi maailman kauneimmista päivistä.

Sateen ja loskan seasta minä näen jo kesän.

Juoksin tänään yhdet kengistäni piloille.Ja ostin ystäväni kanssa kaupasta hyytelöä. Ja kiiwejä.
Hyytelö ei ole vaarallinen ruoka.Se on helppo.
Tänään minusta tuntuu,että kaikki päättyy vielä hyvin.Ja eilen eräs ihminen sai minut hymyilemään käytännössä tekemättä mitään erityistä.

Rakastan rutiinejani,mutta vihaan sitä,kun kadotan ne viikonloppuisin.Onneksi kohta on maanantai.