Nyt on valkeat seinät ja kukat ikkunalla.

mä en tienny miten pysähtyy,nauttii hetkestä
mieli teki oman nesteensä
juoksen karkuun tai juoksen perässä
aistit tylsinä mut hampaat veressä
vaikka yritin,ei aika pysähtynyt
viisareissa roikkumalla

Se haluaa takaisin

ja vetää minut mukaansa.

Pian minä uin taas syvissä vesissä

ja happi katoaa.

Ehkä tällä kertaa kaikki muuttuu oikeasti.