Helppo uhri

Se kynsii ihoa ja huutaa.
Miksi se päätti repiä juuri minun mieleni palasiksi.

Koteloita vatsassa

Silmät olivat suuret.Ei,pienet.

Keskikokoiset kai.
Eivät ne normeista poikenneet

mutta niissä oli koko maailma.

Metsät ja meret.
Kaikki mitä saattoi rakastaa.
Ja nauraessaan hän kuulosti linnulta.

Perhosten kuoriutuessa maailma pysähtyi hetkeksi.

oon hiljaisuus neljän hengen hississä

Tänään oli hyvä päivä.Kai.Ja huomenakin ehkä.Pohkeitani särkee ikävästi.

Kehon huutaessa apua,minä hukutin äänet kohisevaan veteen.
En minä sitä koskaan voittanut,unohdin vain.
Tämä päivä osoitti taas,kuinka vahvasti se on yhä minussa.Aina mielessä.
Ja pelottavinta on se,kuinka minä tavallaan ikävöin sitä.
Tein tyhmyyksiä tänään.

Pääsetkö irti peilistä?

Pieni nainen paiskoi kuppeja alas astiakaapista.
Punaista posliinia räsähti lattiaan.
Kupeissa oli narsissien kuvia.Tai olisi ollut,elleivät ne olisi tehneet tuttavuutta lattialautojen kanssa.
Harmaat silmät pysähtyivät kapeaan vaaleaan sormeen.Lasinsiru.
Kai se oli odotettavissakin.
Nainen hypähteli sirpaleiden yli.
Hän kiersi laastarin sormensa ympärille ja käveli ikkunalaudan luo.
Pihalla ei ollut ketään.Vain vesilammikot ja harmaat puut.
Nainen istahti ikkunalaudalle,laittoi ruskeat kiharansa kiinni ja sytytti tupakan.
"Voi typerys,miksi sinä hänet päästit menemään?"
No kun en minä vain enää rakastanut.
"Olet varmasti typerin ihminen,jonka tunnen"
Ei,rakastunut ihminen on typerä.

Minä olen typerä.Rakastunut.

Äiti,minä vihaan sitä,kun korviini menee vettä.

Minusta on tullut kamala.
Söin liikaa eilen.Söin liikaa tänään.Ja syön varmasti liikaa huomenakin.Enkä minä halua sormia kurkkuuni,eivätkä nekään halua sinne.

Kurkkuni on jo kipeä muutenkin.Enkä tiedä mistä se johtuu.Kevät tosin saa minut onneksi aina paremmalle tuulelle.Silti usein tuntuu,että minä itse olen pahin viholliseni.

maailma sormenpäissä

Lumpeenkukat kutittelivat selkärankaa,
taivaalla satoja tähtiä syttyi ja sammui.
Pieni lapsi luuli ensilumen tulevan avaruudesta,
ehkä enkelien höyheniä.

Vai oliko enää enkeleitäkään?