tiistai 29. maaliskuuta 2011

Koteloita vatsassa

Silmät olivat suuret.Ei,pienet.
Keskikokoiset kai.
Eivät ne normeista poikenneet
mutta niissä oli koko maailma.
Metsät ja meret.
Kaikki mitä saattoi rakastaa.
Ja nauraessaan hän kuulosti linnulta.

Perhosten kuoriutuessa maailma pysähtyi hetkeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti