Punaista posliinia räsähti lattiaan.
Kupeissa oli narsissien kuvia.Tai olisi ollut,elleivät ne olisi tehneet tuttavuutta lattialautojen kanssa.
Harmaat silmät pysähtyivät kapeaan vaaleaan sormeen.Lasinsiru.
Kai se oli odotettavissakin.
Nainen hypähteli sirpaleiden yli.
Hän kiersi laastarin sormensa ympärille ja käveli ikkunalaudan luo.
Pihalla ei ollut ketään.Vain vesilammikot ja harmaat puut.
Nainen istahti ikkunalaudalle,laittoi ruskeat kiharansa kiinni ja sytytti tupakan.
"Voi typerys,miksi sinä hänet päästit menemään?"
No kun en minä vain enää rakastanut.
"Olet varmasti typerin ihminen,jonka tunnen"
Ei,rakastunut ihminen on typerä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti