Oli mukavaa olla yksin kotona hetki tänään.Itkin ja huusin suihkussa.Siellä tuntuu ettei kukaan kuule.
Joskus haluaisin nukkua sinut pois minusta.Itkeä sinut kadoksiin.En tajua miksi ajattelen tätä vieläkin.Kuinka me (minä) ylipäätään annoimme tämän edetä tähän pisteeseen.Kuinka voikin olla eksyksissä,vaikka tietää tasan tarkkaan missä on?
Jatkuvasti toivon jonkun puhaltavan elämää väsyneille kasvoilleni.
Kyynelilläni olisi pelastettu maita kuivuudelta.
Silti sinä rakas,et edes huomannut myrskyä sisälläni.Kuinka paha minun oli (ja on) olla.
Lupasit,ettet unohtaisi.Minä kuitenkin tiedän,että unohdit jo kauan aikaa sitten.
Suhteemme tuhoaminen onnistui muutamissa minuuteissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
sä kirjotat niin hienoo tekstiä. sun kaikkiin tunnetiloihin pääsee sisälle. vaik oon kyllästymiseen asti hokenutkin niin kaikki kääntyy vielä parhain päin, ja aika tekee tehtävänsä :) olet tärkeä. ♥
VastaaPoistaVoi paljon kiitos taas! Sinä myös<3
VastaaPoista