Miksi vain mahdottoman kanssa uskoo rakkauden mahdolliseksi

Minä haluaisin kadota jonnekin ja oppia unohtamaan.Haluaisin osata laulaa,piirtää,kirjoittaa ja tanssia.Olisi ihanaa osata tehdä jotain kaunista.Istuin tänään kylmän suihkun alla kun en jaksanut tehdä muutakaan.Toivoin veden kohinan peittävän ajatukseni.Viime päivinä olen puhunut niin paljon,etten edes tiedä mitä tekisin.Itken jatkuvasti ja mikään ei tunnu miltään.Kun tapasimme,en uskonut,että olisi näin työlästä saada sinut katoamaan minusta.(mutta enhän minä koskaan uskonut joutuvani luopumaan) Vaikutit niin erilaiselta.En osaa tehdä enää mitään.Eilen kaikessa tuntui olevan järkeä ja merkitystä.Ainakin sen häviävän hetken kun katselin sinun nukkuvan.Minä tiedän,että on vaikeaa luopua.Silti pidän kiinni liian kovaa.Aamulla herätessäni olisin vain halunnut huomata kaiken olevan kuin ennenkin.Voisiko niin tapahtua? Ja miksi unohtamisen pitää olla niin kovin vaikeaa? Minä otan ihmissuhteet niin kovin vakavasti.Luotan ja takerrun vääriin ihmisiin.Olet yksi niistä ihmisistä,jotka haluan löytää aina uudelleen.Haluan rakastua sinuun uudelleen.Pelkään sinun katoavan.Oikeasti.Enkä kestäisi sitä.Silti tuntuu,että olet kokoajan vain kauempana.Ja mä yritän pitää tästä kaikesta kiinni vaikken jaksaisikaan.Et varmasti edes huomaa pahaa oloani.Kaikki ei todellakaan ole hyvin.Tiedän (toivon) tämän menevän ohi.Minua pelottaa ajatella kauan minä vielä joudun muistamaan.Ja miksi kaikki muistuttaa sinusta? Haluaisin maata lattialla niin kauan,että kun nousisin asiat olisivatkin kunnossa.Toivoisin sinun auttavan minua tässä.Tämä tilanne vie minusta kaikki voimat.Ajattelen oikeasti usein viestejä joita lähetit silloin joskus.Ja niitä hetkiä kun kaikki oli hyvin.Kun saatoit soittaa kouluviikolla ja pyytää minua luoksesi yöksi.Minulla oli aina jotain mitä odottaa.Näkemisesi riitti onnellisuuteen.
Kulta,eihän meitä koskaan ollutkaan.
Kuinka tämä onkin niin vaikeaa.En tiedä olenko koskaan ollut rakastunut,mutta sinun kanssasi olisin voinut kuvitella sen tapahtuvan.Minä olisin niin halunnut.Haluan takaisin sen turvallisen olon,joka minulla oli kanssasi.Yritän unohtaa,jotta muillakin olisi helppoa.Välillä toivon,että olisit kohdellut minua huonosti.Olisi helpompaa päästää irti.En minä halua rajoittaa elämääsi.Haluan jutella kanssasi kuten ennenkin.
Tää kuulostaa hölmöltä,mutta sanon sen kuitenkin;mä uskon että satuja on olemassa oikeesti.
En minä halua unohtaa.Haluan saada kaiken takaisin.Sitten olisin todella onnellinen.Outoa,että onnistuit herättämään näinkin voimakkaita tunteita minussa vaikka et kai edes oikeasti välittänyt.Tai enhän minä sitä tiedä.En tiedä laisinkaan mitä ajattelet kaikesta.Haluaisin,että kertoisit minulle itsestäsi ja ajatuksistasi.Jotenkin vihaan sitä ihmissuhteen tuomaa vastuuta.Ja sitä pettymisen mahdollisuutta.Myös se,että kaikki päättyneet suhteeni ovat noudattaneet lähes samaa kaavaa satuttaa.Minä olen aina se joka on eksyksissä ja hajalla.
Paetaan ennen kesää.
Koskakohan minä löydän arvoiseni ihmisen? Toivon,että se olisit sinä.En osaa sanoa miksi.Sinä tunnu(i)t oikealta.Toivon tämän menevän ohi.Itseni takia.Mutta tavallaan en vain halua sen menevän ohi.Minulla on sekavampi olo kuin aikoihin.Miksi aloin silloin syksyllä yhtäkkiä pitää sinusta niin paljon? Saattoiko se johtua pitkistä keskusteluistamme? Ja miksi juuri sinä? Olisinhan voinut istua kenen tahansa viereen englannin kurssilla.Miten sinusta tulikin yksi niistä jonka haluaisin pitää mukanani loppuun asti.Muistan kun nauroin syksyllä ajatukselle siitä,että minulla olisi normaali parisuhde.En ole ollut ikinä hyvä näissä asioissa.Kun ihastuin sinuun ajattelin ensin olla kertomatta sitä.Halusin säilyttää ystävyytemme.En kuitenkaan kyennyt siihen.Miksi sanoit rakas jos et oikeasti tarkoittanut sitä.Odotin englannintunteja aina innolla koska sinä olit parinani.Odotan sitä aamua kun itkeminen ei enää tunnu miltään.
Kaikki on vielä mahdollista
Koulussa odotin vain sinun näkemistäsi.Sanoin ystävälleni meidän olevan liian erilaisia.Nyt olen alkanut huomata meidän olevan sittenkin melko samanlaisia.Oletko sinä huomannut? Kanssasi juttelu piristää päiviäni liikaa.10.10. kirjoitin päiväkirjaani;olisi hauskaa jos tästä tulisi jotain mukavaa ja kaunista.
En halua,että meille käy nyt niinkuin minulle ja entiselleni.Eron jälkeenkin hän oli pitkään paras ystäväni jolle saatoin kertoa aivan kaiken.Sitten hän vain yhtäkkiä katosi.En pidä siitä kun ihmisiä menee rikki.
25.10.2010."Olen valtavan onnellinen,sillä minulla on hänet<3"
Aamuisin olin maailman onnellisin kun hän kääntyi ja otti minut kainaloonsa.Vaikeaa uskoa kun hän sanoi vian olevan hänessä,ei minussa.Jokin päässäni sanoi että luota.Rukoilin ettei mitään tapahtuisi.Olin niin kovin sokea kokoajan.Olisimpa osannut avata suuni aikaisemmin.Minulta jäi niin paljon sanomatta.
23.11.2010. Minä putosin.Jälleen.
Vuosi sitten vihasin sanaa rakkaus.Ja vihasin koko tunnetta.Kaipaan kesää ja sitä tunnetta kun voi puhua tuntikausia ja aika kuluu liian nopeasti.
Suhteemme loppuvaiheilla makasin lattialla ja mietin miten tähän oli tultu.Vastausta en ole keksinyt vieläkään.Suhteeseen tarvitaan kaksi,rakas.Silti meillä (oliko meitä edes) olin vain minä.
Koita unohtaa ne asiat jotka sua öisin valvottaa
En pidä siitä,kun vieläkin iltaisin tavan vuoksi valvon ja odotan viestiä sinulta.Nyt minä todella tarvitsisin sinua.Vaikka nukuin sinussa kiinni viime yönä,tunsin silti olevani niin kovin kaukana.
Kaikkein vaikeinta on luottaa mutta ilman sitä ei mitään saa.