maanantai 10. tammikuuta 2011

Kerro mulle jotain rauhoittavaa joka aaveet karkoittaa,sano ettei ne saa mua ansoihinsa lankeamaan

Voi olla,että tätä tunnetta ei ollutkaan.
Minä loin sen päässäni.
Väsynyt sydän alkoi jättää lyöntejä väliin
ja veri kiersi suonissa hitaammin.
Kalpeat kasvoni näyttivät elottomilta sormien kylmetessä entisestään.
Kokoajan minä puristin rintaani kuiskaillen keuhkoilleni,että ne muistaisivat hengittää.
Ilma tuntui ohuelta vaikkei sitä ollutkaan.
Kaikkein pahinta oli hiljaisuus välillämme.
Liikennevaloissa etsin sinua turhaan katseellani.
Aloin väsyä tähän kaikkeen ja kipu pääni sisällä sai minut miltei sekoamaan.
Halusin huutaa,mutta kun avasin suuni en saanut aikaan minkäänlaista ääntä.
Minua pelotti.
Pelkäsin itseäni ja elämää.
Käperryin pieneksi sykkyräksi kevään tieltä sulavan lumen alle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti