Pelasta minut jos sinulla on aikaa

Tänään on ollut kummallinen päivä.En oikeen tiedä mitä pitäisi ajatella.Mistään.Tosin erään ystäväni seura sai minut unohtamaan hetkeksi.Huomena menen hänen kanssaan elokuviin.Ehkä unohdan jopa vähän lisää.Huomasin hirveän monien asioiden ja sanojen sotkevan ja hämmentävän minua nykyään.En tiedä alkaako tämä taas pian tuntua viime talvelta.Silloin hukutin kaiken pahan oloni juomiseen ja muuhun sekoiluun.Ongelmanani oli se,että rakastin unohtaa.Alkoholi auttoi siinä.Halusin myös olla täysin tunnekuollut ja onnistuinkin siinä hyvin sen talven aikana.Sitten tuli kesä,ja asiat alkoivat mennä taas vielä enemmän kummallisiksi.Nyt tuntuu vähän siltä,kuin olisin taas siinä pisteessä,josta alunperin lähdin nousemaan ylöspäin.Pohjalla.Ja oikeastaan en edes tiedä haittaako se.Kai minä jotenkin olen tottunut ajatukseen,että sinne minä kuulun.Odottelen ja välillä joku nostaa minut.Silti palaan aina takaisin.
Et ole kysynyt kuulumisiani tänään(kään)