Minun tuli jälleen ikävä sitä yhtä kesää.Olin taas kerran hajalla ja sekaisin (koskapa en) kun eräs parhaista ystävistäni löysi tiensä elämääni.Vietin hänen kanssaan sinä kesänä valtavasti aikaa.Ja juhannuksen.
Me kävimme yöllä tupakalla mummoni pihalla olevassa pienessä teltassa ja nauroimme.Otimme valokuvia ihan typeristä asioista.Katselimme kerran elokuvia koko yön ja aamuyöllä saimme kaikenlaisia hupsuja ajatuksia.Muutaman kerran me suutelimme.Kumpikaan meistä ei tuntunut tietävän oliko se edes oikein.Emme me silloin välittäneet.Oikeastaan emme välittäneet yhtikäs mistään.Poltimme pilveä hänen talonsa nurkalla ettei hänen isänsä huomaisi.Juhannusyönä me kävelimme pellonreunaa käsi kädessä ja keinuimme niin kovaa,että isäni puuhun kiinnittämä lasten keinu meni rikki.Syksyllä hän lähti forssaan opiskelemaan emmekä me enää nähneet.Silti sinä jouluna posti toi minulle kauniin korun häneltä.En välitä vaikka se olisi ollut kuinka halpa.Mukana tulleessa kortissa luki: 'En unohda sua koskaan,aurinkolapsi'. Silti me emme koskaan seurustelleet.Kai se oli vain sellaista ihmisen ikävää toisen luo.
Jäädään kahdestaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti