vesi on sameaa.
Tunnen ainoastaan kuinka terävät hampaat repivät vaaleaa ihoa
ja minä huomaan vajoavani.
Oikeastaan olen vajonnut jo kauan aikaa sitten.
Luonut pimeästä merenpohjasta kodin itselleni ja sairaalle mielelleni.
Vesikasvit eivät enää irrota otettaan jaloistani ja terävistä ranteista.
Minun kuuluu jäädä tänne,näin on hyvä.
Pohjassa kyyneleetkin sekoittuvat suolaveteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti