sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Kuuntele kuinka sieluni laulaa, outoja musisoi

Joka aamu jonka minä kykenen olemaan tekemättä sitä on askel kohti parempaa.
Tai niin minä toivoisin.
Jatkuvasti minä pakenen.
Ikävää.
Ja jotenkin minä arvasin,että se oli aivan liian täydellistä.
Minua pelottaa enemmän kuin koskaan.
Jos tämä onkin minun viimeinen kesäni.
Me elämme viimeistä kesää.
Ja vaikka ympärilläni on ihania ihmisiä,kaipaan sen kaikista mahdottomimman luokse.
Olen taitava luomaan kulissia ympärilleni.
Onnellisuutta.
Vihaan sitä,mikä minusta on tullut.
Enkä minä voi unohtaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti