Minä en enää jaksa edes uskoa sitä ongelmaksi.Ei se ole ongelma,vain minä.Turvonnut kurkku,kylmät sormet ja vatsahapot.Olen oppinut elämään sen kanssa.Se on oppinut elämään minussa.
Hän soitti aamulla.Hetken aikaa olin toiveikas ja iloinen.
Joskus haluaisin vain pakoon tätä todellisuutta.Jonnekkin kauas.Pois.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
voi sua, kyl se on ongelma mutta siitä on vaan tullut kiinteä osa sun elämää.. puhutaan tästä vielä :< ♥
VastaaPoistaPuhutaan<3
VastaaPoista