katselit vanhoja jälkiä kysyvä ilme kasvoillasi
silitit vaaleaa arpikudosta
ja kaiken aikaa minä yritin katsoa muualle.
Etkö huomaa,kun lehdet putoavat rakas?
Hengitin raskaasti,sillä syksy muistutti minua aina hänestä.
Ei väliä kuinka monta valoisaa kesäyötä ja talven pakkasta oli kulunut.
Ensimmäisten lehtien menettäessä vihreytensä,minä muistin.
Kylkiluuni tuntuivat puristuvan ympärilleni niin tiukasti,että jopa hengittäminen oli työlästä.
Muistin sanat,jotka muuttivat elämäni sinä syksyisenä iltana.
Ja lauseen,joka pyörii päässäni vieläkin (breathing is the hardest thing i do)
Hiljaisuus välillämme oli kamalaa.Tunsin olevani lasikaapissa.
Joskus merkitsit minulle kaikkea. Nyt,vuotta myöhemmin juttelin kanssasi ohimennen kauppakeskuksessa ja et tiedä minusta enää mitään.Ja minäkin huomaan kysyväni kuka sinä oikeastaan olet?
Sydän hakkaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti