Jatkuvasti minä olen vain yrittänyt unohtaa.
Sinut
meidät
kaiken.
Nyt ymmärrän vian olevan minussa.Minä en osaa enkä halua unohtaa.En ymmärrä miksi minun pitäisi unohtaa.Minulla oli kanssasi ihanaa.Aluksi kun me päädyimme kahdelle samalle kurssille ja aloimme jutella enemmän,opin pitämään sinusta hyvin paljon ystävänä.Ajan myötä aloin kuitenkin ymmärtää,että tässä oli kyse jostain isommasta.Yksi hymy sinulta riitti pelastamaan koko päiväni.(riittää yhä.) Ihastuin korviani myöten,vaikka olin luullut etten enää kykenisi kiintymään kehenkään.Olihan takanani useita pettymyksiä ja sydänsuruja.Olin silti varma,että sinä olisit erilainen kuin aikaisemmat.Minä todella halusin luottaa.Päätin jonkin ajan kuluttua rohkaistua ja kertoa sinulle.Tosin tein sen harvinaisen säälittävällä tekstiviestillä.Ja silti,jotenkin ihmeellisesti kaikki menikin hyvin.Meille alkoi sitten tulla niin sanotusti juttua.Kokoajan minä vakuuttelin itselleni,että sinä et ole kuten ne muut.Ja minä aloin olla pelottavan ihastunut.En halua sanoa rakastunut,sillä se on liian suuri sana sanottavaksi.Tai ehkä jopa liian suuri kirjoitettavaksi.Kanssasi oleminen sai minut unohtamaan kaikki ongelmani hetkeksi.En ajatellut jatkuvasti laihduttamista ja sitä miltä näytän.Lisäksi epävarma oloni tuntui kadonneen täydellisesti.Sinun kanssasi kaikki oli hauskaa ja helppoa.Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan minulla oli turvallinen olo.Nyt sitä aikaa ajatellessani tulen surulliseksi ja sormenpääni kylmenevät entisestään.Sinä olit aina niin lämmin.Ja en halua edes ajatella sitä,kuinka outoa ja yksinäistä on mennä nukkumaan.Vieressäsi oli ihanaa nukkua.Turvallista.Nyt tiedän,että valojen sammuttua minä saatan vain maata sängyssäni aamuun asti nukkumatta.Minä ihan oikeasti ajattelen tätä asiaa.Ajattelen liikaa.Silti en voi sille mitään.Oikeastaan toivon kai vieläkin kokoajan meidän palaavan yhteen.En ymmärrä miksi teeskentelit.Se kai satutti eniten.Kaikki mihin olin uskonut olikin yhtäkkiä kadonnut.
Nyt yritän pakottaa itseni unohtamaan.Sen mitä teit.K a i k e n.
Haluaisin tietää ajatteletko sinä ikinä minua,meitä.
En minä oikeasti edes halua unohtaa.Kun suutelimme ensimmäisen kerran tunsin lentäväni.Ja antaisin mitä vaan saadakseni kokea sen uudestaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti