keskiviikko 29. joulukuuta 2010

It's all chemistry of a car crash

Menin sittenkin käymään ystäväni luona.Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi.Ystävien seura piristi paljon.Loppuillasta menin erään toisen luokse.En tiedä mitä oikeastaan tapahtui,mutta tämä päivä (tarkemmin sanottuna ilta) sotki ajatuksiani.Nyt en enää tiedä mitä ajatella.Olen kai jollain tavalla iloinen.Outoa,miten helposti hän sen yhä vieläkin tekee.
Saa minut onnelliseksi.Onko se hyvä asia?
You don't know how hard i've tried to convince myself that i can easily forget

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti