mutta itkiessäni näytän vain mustelmaiselta pullealta pikkupojalta
Vihaan tätä kehoa suunnattomasti
Raavin kuivia käsivarsia ja poskia
Isä luki iltasadun
väsyneenä kostein silmin.
Muistan kuinka aattelin:
Mä en pelkää mitään, mä en pelkää mitään
mä en pelkää mitään niin paljon kuin
sitä että lähdet pois.
Ja se lähti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti